muutama luonto runo

Revontulet 

Kauniit värit

Luonnon ihme

Taivahalla leiskuu

Usein Lapissa

Nähtävät ihanat

Tähti

Tuolla tuikkii tähtinen 

Kirkas valo taivaan

Iloa tuo iltoihin 

Muistoks palaa rakkaiden

Muinoin tarujen kehto

Nykyisin tutkijoiden kohde

ystävät

Hyvät ystävät 

Kalleinta maailmassa 

Painonsa arvosta kultaa

Nuo ymmärtäväiset

Tukea tarjoavat

Aina ihanat

Mitä aurinko ja sen lasku merkitsevät minulle?

-Rakkaus

-Valo

-Vuodenajat

-Ilo

-Lämpö

-Suru

-Pimeys

-Häpeä

-Masennus

-Ahdistus

-Elämän loppuminen

-Alku

-Mahdollisuus

-Muistoja

-Elämän realiteetit

-Pettymys

-Kylmä

-Synkkyys

-Onni

-Raikkaus

Luontopolku

Olen Lili. Olen nuori tyttö. Täytin juuri 9 vuotta. Minua on kuvattu kauniiksi, ahkeraksi, ystävälliseksi ja yritän aina parhaani. Nyt kerron vähän mitä tapahtui kun täytin 9 vuotta. 

Aamulla ennen kouluun lähtöä äitini tuli laulamaan ja toivottamaan hyvää syntymäpäivää. Hän kertoi, että koulun jälkeen juhlimme oikein kunnolla. Sain häneltä myös pussin karkkia kouluun viemiseksi. Meillä on siis koulussa tapana viedä karkkia kun on syntymäpäivä. 

Koulussa en jaksanut oikein keskittyä kun odotin koko päivän kotiin pääsyä. Onneksi oli lyhyt päivä.

Koulun jälkeen juoksin kotiin niin kovaa kuin pääsin. Autot tööttäilivät kun en yhtään katsonut kun ylitin tietä. Äitini tuli ovelle vastaan, kun soitin ovikelloa. 

Menimme pöydän ääreen ja äitini toi ison kuusen muotoisen täytekakun. Saatuani palan kakkua kysyin mitä saan lahjaksi. Hän kysyi haluanko mennä katsomaan vastasin myöntävästi. Söimme kakku palamme loppuun. 

Kyselin äidiltäni koko ajan minne ollaan matkalla. Metsän reunassa, polun päässä äitini muistutti kuinka olin jo pitkään anellut lupaa mennä tutkimaan läheistä metsää. Hän kertoi, että olisin riittävän vanha saadakseni mennä tutkimaan sitä. Sanoin syvimmät kiitokseni ja kerroin kuinka kiitollinen olen.

Juoksin innosta kihisten metsään. En kuullut äitini sanoja.

Hiljensin vauhtia ja aloin katsella ympärilleni. Haistelin, katselin ja tunnustelin. Olin innoissani. Kaikki nämä värit, hajut ja sammal jalkojeni alla. Eri sävyt ja värit, tuoreen metsän tuoksu. Kaikki oli vain niin upeaa. 

Kauempana näin upean ilmestyksen. Siellä oli uskomattoman upea kauris. Menin kyykkyyn ja aloin puhumaan rauhoittavasti. Hätkähdin, ihan kuin olisin kuullut puhetta. Kauris tuli lähemmäs. Säikähdin, ihan kuin ymmärtäisin kaurista. Jatkoin rauhallista puhetta. Seuraavassa hetkessä tuo valtavan upea eläin oli vieressäni.

Juteltuamme iltaan asti, myös ilves liittyi seuraamme. Lopulta kysyin -miten te ette pelkää minua? Tuohon kauris vastasi -Olet keijun ruumiillistuma ja osaat kutsua meitä, jutella kanssamme, emme myöskään pelkää sinua, koska pääset huomenna keiju kouluun.

Seuraavana aamuna menin uudestaan metsään. Kutsuin eläimiä. Kauris, ilves, hiiri, myyrä ja jänis tulivat näyttämään keiju koulun. Menimme kouluun kannon alle. Opettaja tuli vastaan. Hän kertoi koulun säännöt -Et saa kertoa kenellekään, etkä voi käydä kesken koulun metsän ulkopuolella. Hyväksyin säännöt, koska olin innoissani. Opettaja näytti myös huoneeni ja luokkamme. 

Tällä tiellä olen. Osaan jo paljon keijujen taitoja. Lentäminen ja taikominen ovat mielestäni hauskimmat. Nyt saan jo käydä äidin luona. Elämä alkaa jo olla keijun elämää.

Mitä meille kuuluu nyt?

Hei taas! Edellisestä kirjoituksesta on kulunut pitkä aika, mutta nyt avaan hieman tilannettamme.

Neilikka on ollut oma itsensä. Välillä on tamma päivä ja hänen kanssaan on hankala löytää yhteyttä, mutta onneksi on päiviä kun hän on ihana ja ystävällinen. Nyt isäni on puuhaillut viimeisen lähes puoli vuotta suurimmaksi osaksi Rouvan kanssa. Neilikan kanssa on tehty työhevos-tehtäviä, sekä tavallisen ratsun hommia.

Mitä minä kertoisin itsestäni? Tässä on tapahtunut kaikenlaista pientä ja vähän suurempaa. Suurin asia on minun osastolla olo, vaikka nyt olenkin päässyt lomalle käymään aina välillä. Nyt olen alkanut jo vähän toipumaan ja päässyt käymään ratsastus valmennuksissa. Kuntosali innostus on myös saanut uuden ulottuvuuden.

Ei tässä enempää ole tapahtunut mitään mitä voisin kaikelle kansalle kertoa.
Terveisin Aili.

Kirje Neilikalle

Arvoisa Neilikka. Olethan tietoinen kuinka paljon sinua rakastetaan ja arvostetaan. Olet minulle jotain paljon suurempaa kuin vain hevonen. Olet minulle myös kultaakin kalliimpi.

Olet monesti ollessani hajoamispisteessä kevyesti tönäissyt pois murheista. Olet myös oman olemiseni horjuessa uskollisesti tukenut.

Itken tätä kirjoittaessa, kun mietin kuinka paljon olet joutunut minua tukea. Itken myös, koska olet sanoinkuvaamattoman tärkeä minulle ja monelle muulle.

Nyt vasta kun en ole muutaman viikon aikana nähnyt sinua päivittäin olen alkanut ymmärtää kuinka suuret tunnesiteet minulla sinuun on.

Toivoisin, että voisin jollain keinolla kertoa  kuinka paljon rakastan ja arvostan sinua.

Välillä on ollut huonoa hetkiä ja on tuntunut toivottomalta, mutta olet aina meidän rakas Neilikka.

Täytyy myös muistaa kertoa, että vaikka olen uhannut myydä sinut kun on ollut huonoa hetkiä, niin olet sisimmässäni niin tärkeä ja rakas, etten millään hinnalla pystyisi myydä sinua. Olet myös tukenut niin monessa suossa, ettei sinusta voi luopua.

Olet myös silloin kun olen pelännyt tai en ole tiennyt miksi jatkaa elämistä olet joko turvalla pehmeästi tökännyt tai vienyt ratsuna pelottavan esteen yli tai ohi. Myös tuodessani herkun sinulle saat minut tuntemaan itseni tärkeäksi ja arvostetuksi ja tuntuu kuin joku välittäisi.

Myöskään se ettei sinulle aina sanota kulta tai rakas ei vähennä arvoasi. Sinä vaan sillä hetkellä et välttämättä toimi halutulla tavalla niin sinulle saatetaan sanoa ei niin hienosti. Silti sinä olet mäen kaunein Neilikka, paras ystäväni, kullannuppu ja mikä tärkeintä perheenjäsen.

Täytyy myös mainita että ainakin minut olet monesti pelastanut kun olen ollut pohjalla. Tälläkertaa se vaan ei riittänyt vaikka yritit.

Sydämellisin terveisin Aili

Ps. Kiitos aivan kaikesta !

Tarina

Olipa kerran kaksi tyttöä, jotka ovat sisaruksia. Liisa eli vanhempi sisaruksista on ujo, hiljainen, arka. Hän myös stressaai paljon ja ahdistuui äärettömän helposti. Lotta on rohkea, reipas avulias, sekä aina kaikessa mukana.

Liisa myös on äärimmäisen tunnollinen ja yrittää aina parhaansa. Lotta taas tekee asiat vain niin hyvin kuin on tarve. Koulussa Lotta tekee vain tarvittavan, mutta silti keskiarvo on 9,8. Liisa taas opiskelee niin paljon kuin ehtii, eikä tee muuta kuin opiskele ja välillä käy tallilla ja partiossa. Liisan keskiarvo on kutosen luokkaa… Lotasta ei ole paljoa kerrottavaa, mutta voisin Liisasta vähän kertoa. Hän on siis tällähetkellä lukiossa, samoin kuin siskonsa. Liisalle kaikki koulussa on vaikeaa.

Liisalla on siis lukihäiriö ja kaikki lukeminen on vaikeaa, esiintyminen ahdistaa suunnattomasti, ja esseiden palauttaminen on vaikeaa. Liisa on nyt neljättä vuotta lukiossa.

Liisalla on taustaa koulukiusaamisen puolelta, joten se tekee hänestä entistä aremman.

Liisan peruspäivä on arkena sellainen, että hän koulumatkalla opiskelee, koulussa opiskelee, jossain vaiheessa käy tallilla tai partiossa,ja jatkaa opiskelua. Joinain öinä kun on oikein paha olla hän opiskelee yölläkin.

Ettei Liisan elämä olisi liian helppoa niin hän vaatii itseltään mahdottomia suorituksia.

Liisalla on se ongelma kun hän vaatii itseltään niin palon ettei onnistu siinä hän ahdistuu eikä saa onnistumisia.

Tällä hetkellä Liisa on niin syvällä kuopassa ja kärsii monenlaisista sairauksista, ettei hän enää edes nää toivoa.

PS. jos joku ei ymmärtänyt niin olen Liisa ja tavoiteminäni olisi Lotta.